Sega Bass Fishing on melko kämäinen ja vähäsisältöinen peli. Kalojen ja tilanteeseen sopivan uistiminen löytyminen tuntuu olevan satunnaisuutta vastaan taistelua ja peli on kauttaaltaan kuorrutettu niin kutsuttuun jänkkiin. Pelaaminen on varsin simppeliä ja hauskaa, muttei kuitenkaan mitään maailmaa mullistavaa.

Yksi asia, joka kuitenkin nostaa pelin keskinkertaisuuden suosta melko korkeisiinkin sfääreihin on sen tyyli. Sega Bass Fishing on audiovisuaaliselta toteutukseltaan elämys, joka naurattaa, vakuuttaa ja hämmentää. Peli edustaa yhtä lempiasioitani Segan peleissä: todennäköisesti arcade-maailmasta lähtöistä hypetystä ja jatkuvaa spektaakkelia pienistäkin asioista. Isoimman muistijäljen pelissä tekee äänipuoli. Melkein mitä vaan pelissä teet, erikoisesti ääntävä kuuluttajaääni täräyttää ilmoille meemikelpoista tai siteeraamisen arvoista kultaa. Överi läpsybassojatsi soi kalastuksen "seesteisempinä" hetkinä kunnes kalan tarttuessa kajareista pamahtaa metallirunttausta. Ison meriahvenen ylössaamista juhlistetaan lyhyellä riffittelyllä. Kirsikka kakun päällä.

Ei graafinenkaan puoli kylmäksi jätä. Valikot ja UI-elementit henkivät överiä arcade-henkeä ja ovat välillä hauskasti sidottu pelin teemaan. Esimerkiksi pelin "yksinpelikampanjassa", original modessa, pelaaja syöttää nimensä kalalupaansa. Kalastusosioiden 3D-graffat ovat 90-luvun lopun 3D-peruskauraa, mutta pökkelöydessään myöskin jokseenkin charmantteja. Segalle tyypilliset idylliset "siniset taivaat" ja vehreät maastot koristavat tässäkin pelissä kalamaisemia.

Sega Bass Fishing on peli, jota on vaikea ottaa tosissaan – ja se ei haittaa yhtään. Joskus tyyli kantaa hyvin hyvin pitkälle.

P.S. Pelillä on ainakin Dreamcastilla ollut mielenkiintoinen virvely-ohjain. Tällä lienee kokemusta ehostavaa vaikutusta pelaamiseen.