Janitor Bleeds (2022)

Otetaan vastaus heti otsikon polttavaan kysymykseen: kalsongit säilyivät kuivana ainakin itsellä. Mutta on Janitor Bleeds on kyllä jokseenkin kuumottavaa tavaraa.

Janitor Bleeds on suomalainen ensimmäisen persoonan indie-kauhupeli, jossa harhaillaan metsän keskellä olevaan Hemo's Arcade -pelihalliin. Vähemmän yllättäen pelihallissa kaikki ei ole kunnossa, ja varastosta löytyvä Janitor-arcadepeli saa heitettyä paskaa tuulettimeen suurenevissa määrin.

Itse pelaaminen on aika tyypillistä paikkojen tutkimista ja pienten pulmien ratkomista. Pulmat ovat melko helposti hahmotettavia ja peli pitää pelaajan hyvin kartalla siitä, mitä pitää tehdä seuraavaksi ja missä. Monessa pulmassa on ihan nokkelaa kikkailua, jossa Janitor-arcadepelissä tehtävät asiat muuttavat asioita pelaajan maailmassa. Mitään todella oivaltavaa pulmailua pelistä ei kuitenkaan omaan makuuni löytynyt.

Aika nopeasti pelaajaa lähtee jahtaamaan myös Entity-mörökolli. Tätä epäystävällistä hemmoa pitää välttää ja pakoilla. Parhaimmillaan todella kuumottavaa hommaa, pahimmillaan ärsyttävää trial-and-erroria ja venailua, koska mörköläinen kääntää selkänsä, että itse voi lähteä liikkeelle.

Tarina Janitor Bleedsissä on aika peruskamaa. Ei siitä oikein sen kummempia sanottavia ole. Pari eri loppuratkaisuakin löytyy, mutta itse lukitsin itseni huonoon loppuun, kun menin liian "alhaisin pistein" pelin finaaliin. Janitor-arcade-pelissä saa pisteitä ja selkeästi jätin itse jotain siinä tekemättä, mutta jokseenkin korpeavaa, että hyvä loppu on jätetty näinkin mielivaltaisen mittarin taakse.

Peli on audiovisuaalisuudeltaan sinänsä melko tusinatavaraa. Low-poly-kauhua on nykyään tarjolla jo kosolti. Itse kyllä tyylistä tykkään, joten se maistui tässäkin pelissä. Vanha pelihalli oli myös miljöönä hieno ja tunnelmallinen, ja pieniä viittauksia vanhoihin arcade-peleihin pystyi aina aika ajoin bongaamaan. Tykkäsin myös pelin alkupuolen metsäosiosta, vaikkei siellä mitään oikein tapahtunutkaan. Suomalaiset kuusimetsät vain ovat kuumottavia, ja pelin alku hyvin muistutti tästä. Eli graffat toimivat tarkoituksessaan, ja pelin äänipuolikin on mukiinmenevää tavaraa. Tykkäsin muun muassa Janitor-pelin chiptune-tunnusmusiikista, joka osaltaan ohjasi pelaajaa pelikoneen äärelle sekä toimi pahaenteisenä muistutuksena, että peliä pelatessa todennäköisesti alkaa rytistä. Askeläänet olivat pelissä tosin välillä häiritsevät (miten ryömiessä kuuluu askeleet?).

Suomalaisia pelejä kiinnostaa aina kokeilla, ja sillä tiellä itsekin päädyin Janitor Bleedsin tutustumaan. Ihan ookoo tuttavuus, tosin 13€ hintaisena se on melko kallis kilpailijoihinsa verrattuna ja reilun parin tunnin kestoonsa nähden. Eikä se tarjoa paljoa uutta ja mullistavaa. Ihan mukava ekskursio kuitenkin.