Like a Dragon: Ishin! (2023)

Like a Dragon Ishin is a historical spin-off to the Like a Dragon/Yakuza series that really fulfills a lot of its core mechanics while simultaneously switching up some key areas. For example, while there are numerous fighting styles in plenty of the Yakuza series games, this game includes a pure gun-based style, something I had not seen before in my experience with the series, in addition to a pure sword-based style, and a combination style. So really, weapons feature more prominently in this game. But with that being said, they don’t impact the gameplay that much. It’s still primarily like a hack-and-slash sort of game. Basically, you’re just tapping the attack button a lot. There are some special abilities though, but they don’t add too much variety to the basic battle loop.

One of the cool features in the game are the trooper cards, which you can choose to have activate automatically, and they will enhance your character in some way, either make you stronger or shoot out a lightning blast, etc. There are many effects, and they’re fun to collect. The game also has a built-in gacha simulator for these cards. It’s not too advanced or addicting or anything, but it’s kind of interesting that they would do that. It diversifies the gameplay a little bit.

Yakuza’s biggest weakness as a series, at least for many of its titles, is that the gameplay is pretty basic across many of the games. So you have to enjoy the sort of grindy, button-mashy kind of gameplay to get into it. There’s a little bit of strategy, but not too much. But for someone like me, it’s not a big deal. But don’t expect a highly advanced sort of combat system. Don’t expect anything like Devil May Cry 5 or even Bayonetta or Ninja Gaiden or anything like that. It’s not even in the same ballpark.

So it does kind of — and now this is becoming sort of a critique of the Yakuza series in general — tend to present itself as a jack-of-all-trades and a master of none. For example, the game could be classified as an open-world game, but really the world is very small. I shouldn’t say very small, because physically the map is quite small. I don’t really know how to compare it to something else. But you could navigate the entire map in a relatively short time, certainly under an hour you can get to almost all the physical area of the map.

However, the physical space is used beautifully, because there are so many secrets packed in, side quests that pop up during different main chapters, just little things you can pick up on the ground, stuff to discover. You have a farming simulator built into the game. And if you’ve played Yakuza, you know the game’s packed with side quests, packed with optional mechanics. And the beauty of the game, like all the Yakuza games that I’ve played, comes from really alternating between the main story and the side content, and just going back and forth and sort of oscillating between those two modes of gameplay for yourself.

I’ve got to say, anything else I suggest will really just be a review of the Yakuza series as a whole. If you like Yakuza and you like those games, it’s a really fun game. I do think that the side content felt considerably more grindy, and I didn’t get 100 percent, although I would like to. I’m around 65 to 70 percent right now. But you require a lot of money to complete everything. Like, a lot, a lot, a lot of money. At least in my patch version of the game, I couldn’t really find a quick way to get money. I don’t really like cheating or farming money anyway. So, I don’t know if I’m going to go for the 100 percent. I was never bored by it, but I also stopped at a point where I felt like, okay, this could start getting really grindy and really boring soon.

But those are pretty much all my thoughts. I mean, the story, by the way, is fantastic. I thought it was excellent. I think it lived up to the standards of Yakuza storytelling. With the caveat that there’s a lot of historical terminology that was lost on me, not necessarily because I wasn’t following it or understanding it or interested, because I definitely like this time period stuff, but at the same time, I took a four-month break from the game during chapter 7 or something stupid like that. So I lost a lot of my memory on some of the terminology and even some of the characters and everything. But I’ll just say it’s a gripping story. Excellent and thrilling and emotional at points. And such good voice acting.

So, kind of like a long review of just me saying the Yakuza series is awesome. This game is no exception to that, even though it’s a little bit different in some ways. It’s mostly the same, and the side content is a lot of fun, but it also has the potential to be quite grindy.

As a huge yakuza fan I couldn't help but grin at the almost surprise cameo levels of the entire yakuza universe cast showing up one by one on screen with different names.

A completely different take in the setting of feudal Japan - I love the way the shogunate has been compared to the different families in the yakuza games. The lighting, the artstyle and the combat choreo are simply too good to forget ever.

As in every Yakuza game series:

-Great story -A lot of sub-stories and activities: the farm, the arena, etc. -Great combat -Cool characters

Add to the list the change to the samurai era and it makes a great great game. I really enjoyed it a lot. And it is perfect for those who never played a Yakuza game and want to try the saga.

As a negative point, I would say only the cool weapons take a lot of farming if you want to get them. I didn't.

This is the eleventh Ryu Ga Gotoku game I've played, and I'm still having a good time. No other series consistently delivers on this tone: Emotional melodrama that isn't afraid to be silly and isn't embarrassed to be a video game. Ishin stands out for taking place in feudal Japan, recasting old characters in new roles with new settings and combat styles to match.

All that said, I consider this to be a middling entry compared to what I've played before:

• The game's initial chapters are kind of a slow burn, small in scope and uncharacteristically somber. This causes a bit of tonal whip-lash as it finds its own voice.
• Many of the narrative's big world-altering events happen offscreen. The game's "twists" are limited to dual identities, which get predictable pretty quickly.
• The new sword-based combat styles seem overpowered. I found myself almost entirely ignoring the Brawler and Gunman styles as a result, which rendered a large amount of side content superfluous.
• The environments are a bit stiff and rectilinear. Where the main series' Kamurocho feels authentically lived-in, Kyo looks like a handcrafted coat of paint atop machine-built structures.
• I found the largest minigame (the Battle Dungeon) spectacularly dull. By contrast, Another Life feels a lot smaller in scope than previous business minigames.
• While the loading points between interiors and exteriors are true to the original release, it's bizarre to see them return after four series entries without.

If you're a fan of the series, I'd still recommend playing Ishin: You'll find plenty to enjoy. But I think newcomers would be better served by Yakuza 0 or Yakuza: Like a Dragon.

Like a Dragon: Ishin on pitkään länsimaista julkaisua vältellyt Yakuza-sarjan spinoff-peli, joka alunperin ilmestyi Yakuza 5:n ja Zeron välissä. Pelissä hypätään Japanin Meiji-restoraatiolle tärkeän Sakamoto Ryoman saappaisiin (joka on käytännössä vain samurai-Kiryu), ja tarinassa sekoitellaankin historiaa ja tositapahtumia melko avokätisesti. Nyt peli on pyöräytetty Unreal Enginelle ja tuotu vihdoin myös Japanin ulkopuolelle. Ja hyvä niin.

Peli on ehtaa Yakuzaa alusta loppuun. Taisteleminen on överiä, tehtävää ja minipelejä on paljon, tarinassa on melodraamaa sekä muistettavaa käännettä ja musiikit ovat ensiluokkaiset. Pääsarjan peleistä poikkeava historiallinen miljöö ja tarina tuovat hyvin vaihtelua tuttuun Kamurochon tallaamiseen kun taas päähenkilö Ryoma on niin tutun kiryumainen kuin olla ja voi. Pelissä on kosolti faneille herkkua, sillä muista Yakuza-peleistä tuttuja naamoja on siellä täällä uusissa rooleissa (esim. tätä uudelleenjulkaisua varten Kuze ja Awano on tuotu takaisin). Tarina on myös tällä kertaa paljon järkevämpi ja paremmin rakennettu kuin esimerkiksi Ishinin edeltävässä Yakuza 5:ssa. Tarinan perustuminen (enemmän tai vähemmän löyhästi) oikeisiin tapahtumiin lisäsi kyllä ainakin minulla aitoa kiinnostusta Japanin historiaa kohtaan. Pelin pelaamisen jälkeen oli hieno lukea mikä oli totta ja mikä Yakuza-paisuttelua. Oli esimerkiksi yllättävä lukea, että pelin tarinan keskiössä olevilla Shinsengumi-eliittijoukoilla oli oikeasti oma erittäin harvinainen miekkailutyylinsä, aivan kuten pelissä.

Pääosin pelattavuus on hyvinkin tuttua Yakuza Zeroa pelanneille: katso paljon cutscenejä, hakkaa paljon porukkaa ja häröile kaupungilla haluamaasi tapaan. Minipelejä on taas tolkuttomat määrät, ja näissä on myös monta uutta tai spinoffiin teemaan mukautettua peliä. Isoimmat minipelit tällä kertaa ovat Shinsengumin leivissä tehtävät luolastotehtävät sekä Harukan kanssa tehtävä Second Life -farminpyöritys. Näistä satunnaista loottia viljelevät luolastotehtävät ovat viihdyttävämpiä ja yllättävän koukuttavia. Second Life on puolestaan helppo tapa tahkota rahaa, mutta toimii paljolti valikkopohjaisena näpräämisenä silloin tällöin. Pelin substoryt ja sivutehtävät ovat sarjalle ominaisesti usein lahopäistä tavaraa, vaikka tällä kertaa mukana on enemmän maanläheistä ja harmaampaa tavaraa.

Pelissä on kenties hieman vahvempi Action RPG -viba, joka ilmenee kattavammalla equipment-systeemillä, craftattavilla ja upattavilla aseilla sekä ihan kokemuspisteistä siunautuvilla leveleillä. Mitä taisteluihin tulee, Ishinissä on historia-teemaansa mukaillen miekat ja tuliaseet merkittävässä roolissa. Myös pelkillä nyrkeillä toimiva Brawler-tyyli löytyy, mutta tämän kylkeen on tuotu puhtaasti miekkailua edustava Swordfigher, Gunman-pistoolityyli sekä näiden välimalli Wild Dancer. Uudet tyylit ovat taas hauskoja opittavia, vaikkakin Gunman-tyyli on kömpelöhkö ja tilanteesta riippen joko liian vahva tai sitten heikohko. Swordifghter-tyyli puolestaan toi etenkin bossitaisteluihin hienoa eeppisyyttä, kun torjuminen ja iskun paikan etsiminen nousi uudella lailla arvoon. Pelissä on myös nk. Trooper Card -systeemi, jonka avulla pelaaja voi equipata erilaisia kortteja taistelutyyleihinsä saadakseen passiivisia buffeja ja voimakkaita pikkuhiljaa latautuvia erikoisiskuja. Korteilla on vielä omat levelinsä, joten ne paranevat hieman niitä käyttämällä. Systeemi on hauska lisä taistelusysteemiin, joskin helpottaa ajoittain vähän liikaa. Sinänsä lisäapuja taisteluun onkin hyvä saada, sillä Ishin tuntuu Yakuza-peleistä vaikeimmalta, mutta silti tässäkin vaikeimmalla Legend-tasolla pelaaminen ei ole kovin vaikeaa, jos käyttää kaikkia pelin tarjoamia konsteja selviämiseen.

Audiovisuaalisen toteutuksen puolella peli on sarjalle hyvin peruskauraa. Musiikit ovat totutusti loistavat, mutta graffat vaihtelevat kauniiden maisemien, sulavien elokuvamaisten kohtausten, nopeatempoisten taisteluiden sekä kierrätettyjen assettien ja vanhtahtavan jäykkyyden välillä. Yakuzat ovat aina olleet pienen budjetin pelejä, joten osan pökkelöydestä ymmärtää, ja itse tykkäänkin pelin rivi-cutscenejen kankeudesta ja aina uudelleen kierrätetyistä hönteistä animaatioista, mutta monelle nykypelaajalle peli tuntuu varmasti vanhalta. Pelienginen vaihto Unreal Engineen on tuonut omia plussia ja miinuksia kokemukseen. Osa valaistusefekteistä ja heijastuksista näyttävät erittäin hienoilta oletettavasti Unreal Enginen takia. Samaisen enginen takia pelissä on kuitenkin selkeitä ongelmia tekstuurien latautumisen takia, ja cutsceneissä tämä on kaikista selkeintä, kun hahmojen kasvojen tekstuurit välähtävät paikalleen inan viiveevllä. Samaten veden efektit takkuavat ja valaistus on osassa paikoista joko oudon pimeää tai liian kirkasta, ja oletan näidenkin tulevan UE:n "realismin" myötä. Myös muutamia muita graafisia bugeja tuli vastaan, mikä on harmittavaa, sillä Yakuza-pelit ovat miltei aina olleet pienestä budjetista huolimatta hyvin toimivia ja hiottuja. Ei tässäkään pelissä mitään vakavaa silti ole, harmillisia pieniä rosoja vain muuten hyvässä kokonaisuudessa. Muuten peli kyllä pyöri hyvin, mutta Series X:llä se ei kyllä yllätäkään.

Kokonaisuutena Like a Dragon: Ishin on minun mielestäni erittäin vahva lisäys Yakuza-sarjaan. Tähän vaikuttaa virkistävän erilainen teema, hyvä ja hitaasti aukeava tarina sekä hauskat muutokset pääsarjan kuvioihin ja mekaniikkoihin. Ishin ei ehkä ole samanlainen yltäkylläisyyden sarvi kuin Yakuza 5 tai yhtä kokonaisvaltaisesti toimiva paketti kuin Zero, mutta se tekee oman juttunsa ja tekee sen hyvin. Pienillä viilauksilla se olisi ihan sarjan kärkipaikkaa hätyyttelemässä.