Lost Judgment on Yakuza-spinoff-sarjan toinen osa ja tarjoaa paljolti samaa kuin edeltäjänsä. Pääsarjaan verrattuna mukana on jännittävää oikeussalidraamaa, köykäisiä etsivä-elementtejä ja, kaikista tärkeimpänä, maanläheisempiä juonia.
Ensimmäinen Judgment omaa mielestäni Yakuza-sarjan ehkä parhaimman ja aukottomimman juonen, joten minulle oli sinänsä hieman pettymys, että Lost Judgment ei samalle tasolle yllä. Tällä kertaa käsiteltävänä on koulukiusaamiseen oudosti sitoutuva murhavyyhti, joka on onneksi pääosin hyvin rakennettu ja joka taas välttää Yakuza-sarjalle harmillisen tyypillisiä typeriä twistejä (esim. ei kaksoisolentoja tai kumiluoteja). Tarinan ongelmat olivat itselläni kuitenkin päähahmojen motiiveissa ja heidän suhtautumisessaan pelissä tapahtuviin rikoksiin. Murhaajia sympatisoidaan yllättävän paljon ja oikeuden omiin käsiin ottamisen ongelmallisuutta käsitellään harmillisen ontuvasti. Esimerkiksi kuoleman lopullisuutta sekä väärintekijöitten katumusta ja elämän uuden suunnan löytämistä ei mainita oikeastaan kertaakaan mitenkään järkevästi. Etenkin pelin päähenkilö Yagami omaa erittäin suppean putkinäön pelin puolestavälistä eteenpäin ja toistelee samaa motiiviaan tapahtumien selvittämiselle uudelleen ja uudelleen, vaikka hahmon taustan puolesta olisi ollut mahdollisuuksia paljon syvempiinkin pohdintoihin. Montaa on pelissä kyrsinyt myös seksuaalirikosten osuus tarinassa. Tämäkin oli melko outo valinta tarinan elementiksi, mutta tähän peli sentään ottaa edes jossain määrin järkevästi kantaa. Jotain kiitosta pelille pitää kuitenkin antaa moraalin harmaiden alueiden käsittelystä, sillä pelin synkässä tarinassa jopa murhaajat tuntuvat kovia kokeneilta uhreilta.
Yksi häiritsevä elementti pelissä on myös väkivalta nuoria kohtaan. Pelissä liikutaan isoissa osin koulumaailmassa, ja useammassa tappelussa vastustajana on lukioikäisiä lapsia. Yleensä Yakuza-peleissä pelaajalle halutaan antaa mahdollisimman kannustettava hyvä tyyppi pelattavaksi, mutta lukiolaisten hakkaaminen kyllä laskee hahmon symppis-faktoria. Itsepuolustusta nämä lukiolaisten niputukset ovat kyllä aina, mutta on niissä silti outo klangi. Ja pelin alkupuolella oleva kohtaus, jossa Yagami ja tämän aisapari Kaito menevät antamaan opetuksen paikallista yrittäjää häiriköiville nuorille, on harmillinen. Tässäkin pelaajan ohjastama Yagami on maltillisempi kurittaja, mutta silti. RGG Studio ontuu nyt jo toisessa pelissä yrityksissään tehdä Yagamista kaikin puolin tykättävää hahmoa. Onhan vastaavaa ollut jo aiemminkin, sillä esimerkiksi Saejima ja Akiyama olivat Yakuza 4:ssa huomattavasti myöhempiä versioitaan kyrpämäisempiä. Tarviikin toivoa, että jos Yagamia vielä nähdään, RGG Studio onnistuu tekemään hänestä kaikin puolin tsempattavan kaveri. Pääosin sitä hän on jo nyt.
Näistä kaikista nurinoista voisi päätellä, etten pidä pelistä, mutta tämä on kuitenkin erittäin kaukana totuudesta. RGG Studion pelit ovat vain olleet itselle niin suuria suosikkeja, että niitä tulee katsottua harvinaisen kriittisellä silmällä, sillä haluan niiden onnistuvan niinsanotuin lentävin värein. Ja erittäin monilta osin Lost Judgment onnistuukin loistavasti. Tällä kertaa esimerkiksi taistelusysteemi on erittäin nautinnollinen. Jo edellinen Judgment tarjosi siihenastista parasta taistelua Dragon Enginellä, mutta nyt tästä ollaan skarpattu vielä ja paljon. Etenkin heittoihin perustuva Snake-taistelutyyli parryineen on erittäin hauska käytettävä (ja on itseasiassa Yagamin kehitttämä tapa olla armollisempi heikoille vastustajille kuten pelin hulttiolukiolaisille).
Taistelutyylin lisäksi sivusisällön määrä on ihan tajuton verrattuna ensimmäiseen Judgmenttiin. Pelissä on päätarinan ohella toinen isompi tarinakokonaisuus, School Stories, jossa selvitetään erilaisten kouluaktiviteettien tai rikolliseen toimintaan sekoittuneiden oppilaiden sotkuja ja tämän ohessa pelataan erilaisia minipelejä. Näihin on panostettu todella paljon, ja uniikkien minipelien puolesta liidellään Yakuza 5:n paikkeilla. Erityisesti koulun robotiikkakerhon minipeli on todella hauska managerointipelin ja puzzlepelin sekoitus. Lisäksi koulun tanssikerhon minipeli antaa karaokeen näyttelijänsä sopimussyistä koskemattomalle Yagamille vihdoin oman hölmön rytmipelinsä. School Stories -minipelien lisäksi pelissä on tietenkin vielä vakkariminipelit Segan Arcadeista dartsiin ja kasinopeleihin. Mukana on kanssa ensimmäisen Judgmentin isommat minipelit, drone-kilpa-ajot ja rahan grindaamiseen tarkoitettu hölmö VR-lautapeli. School Stories -minipelitarinoiden lisäksi pelissä on vielä sekä substoreja että Yagamin ja kumppaniensa etsivätyöhön liittyviä sidecaseja. Näitä en ole itse vielä kerinnyt edes kovin paljon koluamaan, mutta studiolle ominaista hersyvää huumoria näissä tuntuu taas olevan, joten varmasti näihinkin tulee vielä uppouduttua.
Myös audiovisuaalisella puolella peli onnistuu erittäin hyvin. Itselläni alustana oli perus-PS4, ja tälläkin peli pyörii parhaiten kaikista tähänastisista Dragon Engine -peleistä. Peli näyttää erittäin hyvältä (miinus studiolle tyypilliset erittäin jäykät sivusisältöjen cutscenet) ja framerate on vakaammin 30fps kuin enginen peleillä aiemmin oli. Ja uskon, että uusien konsolien 60fps on oikeaa nannaa silmille. Silmäkarkin lisäksi peli tarjoaa kosolti korvakaramelliä. Mukana on studiolle ominaiseen tapaan tajuton määrä kappaleita, joissa ei oikeastaan heikkoja ralleja edes ole mukana. Etenkin bossitunnarit ovat taas uskomattomia adrenaliininpumputtajia. Karaokebiisien puute on tietenkin harmillista, mutta loppujen lopuksi vain pieni valituksenaihe.
Lost Judgment on monilta osin paras Dragon Engine -peli, jota on tähän mennessä tehty. Mikäli päätarina olisi tykättävämpi, tämä olisi aika selkeästikin enginen ehdoton ykköspeli. Peli on ehdottomasti pelaamisen arvoinen, ja saa toivomaan, että tämä ei olisi viimeinen kerta, kun Yagami päästetään jakamaan oikeutta. Niin lähellä täysosumaa liikutaan.
Tekisivät nyt edes Judgment-trilogian...
