Alan Wake's American Nightmare on napakka ja viihdyttävä spinoff pääpelilleen.
Pelissä jatketaan pitkälti siitä, mihin Alan Waken loppu jää. Tarinan voi pääpiirteittän summata Alanin taisteluksi Mr Scratchiä ja tämän luomaa aikasilmukkaa vastaan. Lisätwistinä koko peli ja Alanin kivinen taival Scratchiä vastaan sijoittuu ykkösestä tutun Night Springs -tv-sarjan sisälle. Alan Wake 2:n myötä tarina on käytännössä pyyhitty kaanonista pois, mutta sen takia ei tätä peliä kannata kuitenkaan välttää.
Alan Wake's American Nightmaren suurin vahvuus pääpeliinsä verrattuna on huomattavasti pirteämpi taistelu. Nyt mukana on iso kavalkadi erilaisia aseita, ja viholliskattauskin on mukavasti villimpi ja laajempi. Myös pelimaailman tutkimiseseta on tehty palkitsevampaa, sillä manuscriptien keräilyllä saa uusia pyssyjä auki.
Muuten peli on tuttua Alan Wakea, mutta juustoisemmalla ja räikeämmällä otteella. Uusi miljöö, kuvitteellinen Night Springsin kaupunki Arizonassa, toimii todella hyvin. Myös överin yltiöpaha Mr Scratch pahiksena on viihdyttävä vihulainen. Sivuhahmot ovat puolestaan oudon tökeröitä. En tiedä oliko ideana nimenomaan heijastella roskakirjallisuuden ja b-elokuvien seksismiä, mutta kaikki pelin kolme sivuhahmoa ovat hämmentävän kliseisiä "naisia hädässä". Etenkin Mr Scratchin vaikutuksesta nymfoksi muuttunut Serena on vaivaannuttava tuttavuus. Tästä rososta huolimatta, pelimaailma ja tarina pitivät minut hyvin otteessa koko pelin ajan, tässä tapauksessa vajaan viiden tunnin ajan.
Pelin audiosta tykkäsin kenties jopa enemmän kuin ensimmäisesä Alan Wakessa. Tämä johtuu pääosin siitä, että toiminnan taustalla olevassa musiikissa oli hieman enemmän omaa otetta ja nyrjähtänyttä synasärinää ykkösen sinemaattisen ääniraidan sijaan. Myös lisenssoituja biisejä on taas mukana. Nämä ovat ihan ookoo lisäyksiä, joskin kohtaus, jossa Kasabian soi taustalla, sai musiikista humoristista edgy-vibaa. Remedylle nykyään tunnusmerkilliseen tapaan, mukana on myös uusi Old Gods of Asgard -biisi, joka on hyvää rokkia.
Harmillisesti Alan Wake's American Nightmare skippasi remaster-kohtelun, mutta ei tätä pelatessa silmiin sattunut Series X:n taaksepäinyhteensopivuudellakaan. Alan Wake itsessään oli näyttävä peli aikalaisekseen, ja tämä jatkaa samalla linjalla. Hahmomallit ovat vähän pökkelön näköiset tosin, mutta pikkuvikoja. Onhan pelillä ikääkin.
Lyhyen tarinamoodin lisäksi, pelissä on Resident Evil -sarjan mercernaries-moodista inspiraatiota ottanut arcade-pelimuoto. Tässä pitää selvitä tietty aika vihollisaaltojen kurmottamana ja kerätä mahdollisimman paljon pisteitä vihuja tappamalla. Tarinamoodissa avatut aseet aukeavat käytettäväksi tässäkin, mikä on ihan hauska palkinto. Nopean testin perusteella pelimoodi vaikutti ihan hauskalta räimeeltä, tosin en tiedä kuinka paljon tähän tulee palattua. Enimmäkseen sen takia, että muuta pelattavaa on niin tolkuttomasti.
Itselläni oli kyllä hauskaa Alan Wake's American Nightmaren parissa. Se on mukavan lyhyt ja toiminnantäyteinen sekä tarpeeksi erilainen ensimmäiseen Alan Wakeen verrattuna. Vastaavia spinoffeja tohtisi nähdä useamminkin.