Omalla kohdallani hype Elden Ringin kohdalla ei olisi voinut olla paljoa suurempi. Uusiin sfääreihin hype nousi, kun Metacriticin arvosanoiksi tippui pelkkiä kymppejä toisensa perään. Liian suuressa hypessä on joskus uhkana se, ettei peli lopulta yllä odotusten tasolle, vaikka peli olisikin oikeasti ihan hyvä tapaus. Elden Ringin osalta voin suoraan sanoa, että ne korkeat odotukset, joita pelille olin asettanut, jopa ylitettiin.
Elden Ring on kuin Dark Souls steroideilla ja ensimmäinen peli, josta näkee selvästi sen, että Breath of the Wildista on ammennettu ideoita ja paljon. Elden Ringin avoin maailma kutsuu tutkimaan kaikilla mahdollisilla tavoilla ja lähes jokaisen nurkan takaa löytyykin jotain mielenkiintoista löydettävää. Moniin ”perinteisiin” avoimen maailman peleihin verrattuna pelin kartta on hyvin minimalistinen ja peli ei kädestä pitele eikä liiaksi ohjaa pelaajaa. Edellä mainittu seikka kannustaa entisestään tutkimaan itse pelin maailmaa, eikä seuraamaan kartan nuolta seuraavaan questpointtiin. Kartan minimalistisuudesta johtuen avoimen maailman ähky loisti pääasiassa poissaolollaan (katson sinua Witcher 3 kysymysmerkkiviidakko). Avoimen maailman ohella maailmasta löytyy useita perinteisempään Dark Soulsin kenttäsuunnitteluun nojaavia alueita, jotka ovat rajatumpia ja tarkemmin suunniteltuja alueita. Nämä tuovat mukavasti vaihtelua avoimen maailman tutkimiseen.
Taistelu on ehtaa Dark Soulsia, mutta mekaniikoista on saatu entistäkin monipuolisempia ja esimerkiksi mukaan tuotu hyppynappula antaa mukavasti lisää mahdollisuuksia melee-hahmoille. Pelasin pelin ensin melee-hahmolla hyvin perinteisellä strenabuildilla, jolla oli kilpi ja Morning Star-nuija. Ash of Warit, joilla saa muutettua sekä aseen erikoisiskua että tyyppiä, antoi itselleni mukavan mausteen peliin, mutta löydettyäni juuri sen oikean Tuhkan, en paljoa polulta enää poikennut. Vaikka buildi oli sinänsä aika yksinkertainen, pelaaminen oli hauskaa loppuun asti ja varsinaista kyllästymistä ei sen osalta tullut. Lähdin kuitenkin heti ensimmäisen läpipeluun jälkeen kokeilemaan puhtaalta pöydältä Arcane/Faith- buildia ja se antoi hyvän perspektiivin hyvin erilaiseen puoleen Souls-peleissä.
Arvasin ja osittain tiesinkin, että aikaisempiin Soulseihin verrattuna Eldenin matka kestää tovin kauemmin, mutta pelin omat vihjailut antoivat käsityksen pelin loppumisesta monta kymmentä tuntia ennen kuin se todella lopulta loppui. Tämä aiheutti itsessäni aikamoisen vastareaktion ja yritin pelata pelin lopun lopulta melko suoraviivaisesti. Hakkasin peliä kyllä innoissani loppuun asti, mutta jos pelin lopussakin olisi ollut kiinnostusta tutkia maailmaa ja kehittää hahmoa, lopputaival olisi voinut olla helpompi. Yhteen ainoaan loppupään bossiin hakkasin lopulta yli 10 tuntia ja reilusti yli parisataa kertaa, mutta jääräpäisyyteni ei antanut vain periksi enää siinä vaiheessa.
FromSoftwarelle tuttuun tapaan haaste on yhä läsnä ja rima on asetettu yllättävänkin korkealle. Dark Soulsit pelanneena oli selkeästi huomattavissa, että bossitappeluissa oli entistä enemmän jättöiskuja, aoe-hyökkäyksiä ja muita yllättäviä iskuja, joilla yritettiin tarjota veteraaneillekin haastetta. Täysin uusille pelaajille rima voi olla asetettu liiankin korkealle. Toisaalta Elden Ringissä on monia keinoja, joilla helpottaa pelin haastetta, kuten NPC-summonit tai co-op. Lisäksi avoin maailma tarjoaa mahdollisuuden siihen, että leveleitä saa haalittua ilman tylsää grindaamista.
Suurimmat kritiikit kohdistuvat erityisesti pelin toistoon ja liian suureen sisällön määrään. Maailmasta löytyvät mini luolat ja catacombit ovat pelaamisen ilosta hauskoja lisiä, mutta loppupelissä alkavat toistaa itseään ja niistä saatavat hyödyt ovat yleensä sopimattomia juuri omalle hahmolle. Runeja (eli sieluja), joilla hahmoa kehitetään, on yleensä dungeonien jälkeen vähemmän kuin sinne mennessä. Toinen sisällön määrään ja toistavuuteen liittyvä asia on se, ettei bossien tappaminen enää lopussa tunnu niin suurelta saavutukselta, kun bossien päitä on jo yli sata takataskussa. Toki kaikkea sisältöä ei ole varmasti pakko tutkiakaan, mutta sen verran itsekin näitä pelin ensimmäisillä alueilla kiersin, ettei lopussa enää ollut samanlaista mielenkiintoa tutkimiseen ja paikkojen koluamiseen.
Kun verrokkina on Breath of the Wild, liikkuminen Elden Ringissä ei vain ole niin soljuvaa ja hauskaa. Kuitenkin, jos kokemusta Breath of the Wildista ei olisi, en tiedä haittaisiko liikkumisen kankeus, sekä kiipeämisen tai liitelyn puute niin paljoa. Lisäksi pelissä on aivan liikaa tasohyppelykohtauksia siihen nähden, kuinka huonot tasohyppelymekaniikat pelissä on.
Pelin grafiikat on nykypäivän mittapuulla melko perussettiä, mutta pelimaailma itsessään on erittäin muistettava ja jokainen erillinen alue hyvin uniikki. Välillä vastaan tuli visuaalisesti erittäin hienoja kohtia ja alueita. Pelin PC-versiossa oli ainakin itselläni suuria suorituskykyongelmia, jotka eivät tuntuneet olevan riippuvaisia grafiikka-asetuksista eikä koneen tehoista. Pääosin peli pyöri ihan hyvin, mutta välillä kuva stutteroi ja pätki. Itse katson useasti visuaalisia ja suorituskykyyn liittyviä asioita sormien läpi , tässä se kuitenkin korostui entisestään, kun bossitappelu meni pieleen stutteroinnin tai pätkimisen vuoksi.
Jotain pelin vetovoimasta ja mahtavuudesta kertoo, että minä, joka en lähes koskaan pelaa pelejä toista kertaa, lähdin heti 90 pelitunnin jälkeen pelaamaan uutta pelikertaa ja pelasin toisenkin pelikerran hujauksessa läpi. Lisäksi minä, joka lopettaa pelin pelaamisen aina lopputeksteihin, olen miettinyt, että lähtisikö sitä tutkimaan ensimmäisellä hahmolla vielä muutamia tutkimattomia alueita.
Tämä on yksi kaikkien aikojen parhaimmista peleistä ja monella osa-alueella lähellä täydellistä peliä. Kokemuksesta teki vielä muistettavamman se, että peli oli ainakin itselleni hyvin sosiaalinen kokemus ja uskon että pelistä keskustellaan vielä vuosienkin päästä. Peli oli hyvin kokonaisvaltainen kokemus ja niinä harvoina hetkinä, kun en Elden Ringiä pelannut, se pyöri ajatuksissa koko ajan. Mahtava peli ja jään odottamaan peliin ilmestyvää lisäsisältöä kuola valuen.
5/5 Erinomainen