Hyrule Warriors: Age of Imprisonment (2025)

If you've played Hyrule Warriors: Age of Calamity, you pretty much know what Age of Imprisonment has to offer. It is an extremely iterative entry in the Hyrule Warriors series that does offer up a handful of quality of life changes and alterations made to fit with Tears of the Kingdom's gameplay systems (Such as Zonai Devices), but for the most part plays identically to the previous Hyrule Warriors. It does nothing to address some of Age of Calamity's problems, chief among them being the mind-numbingly repetitive nature of its core gameplay and the lack of interesting missions.

Players may be drawn in by the promise of additional lore, given that the game promised to explore the events of the Imprisoning War seen in Tears of the Kingdom's flashback sequences. But in this respect, Age of Imprisonment offers shockingly little, and pretty much sticks to playing out the exact same plot beats that we already saw in TOTK. There are several new characters with fun designs, but with the notable exception of the new Korok friend Calamo, there is essentially no story to endear you to them.

What we're left with is a nice little asset flip of Tears of the Kingdom that lets you revisit some of its plot points from a new perspective, and offers combat that is at least pretty fun for a few hours. I just wish it was paired with a better gameplay loop that wasn't just repeatedly grinding the same boring enemy hordes for 25 hours.

Mulla oli tiettyjä ennakko-oletuksia tästä pelisarjasta ja lyhyesti Age of Kalanmätiä kokeilleena odotukset eivät alunperin olleet tätä peliä kohtaan kauhean korkealle. Kovat arvostelut ja Zelda-teema nosti pelin kuitenkin tutkalleni ja onneksi nosti! Taistelu toimi tosi hyvin, ja pelissä oli kivasti erilaisia erikoisiskuja yms, jotka lisäsivät mukavasti maustetta peruskaavaan. Taistelun monipuolisuus onkin jotain mitä mainline Zeldakin saisi kopioida tästä pelistä. Peli pyörii pitkälti Hyrulen kartan kautta avattavilla taisteluilla. Taistelut on karkeasti jaettu kahteen eri tyyppiin: lyhyemmät side-questit ja pitemmät päätarinamissionit. Side questejä oli helppo aloittaa missä tahansa välissä ja pelin rytmitys olikin tosi hyvä ja toimi täydellisesti handheld-pelaamiseen kiireisen arjenkin keskellä. Tarinamissioneista saikin sitten vähän pidempää kokemusta telkkarin kautta. Vaikka tarina oli jokseenkin Tears of the Kingdomista tuttu, niin cut scenet oli hyvin tehtyjä ja lisäsi mukavasti lihaa tutun tarinan ympärille. Zelda-teema tottakai nostaa arvosanaa omissa silmissä, ja olen aina oudolla tavalla tykännyt prequel-tarinoista, joten tämä osuu monellakin tavalla juuri sopivaan hermoon. Normaalilla vaikeustasolla pelatessa tämä tarjosi mukavan power tripin ja voiman tunteen. Perusporukkaa menee lakoon usein yhdellä iskulla kymmenittäin, ja mid-bossit sekä varsinaiset bossit vaativat enemmän kombojen ja erikoisiskujen käyttöä. Lisäksi pelissä hyödynnetään kivalla tavalla erilaisia elementtejä (tuli, vesi, jää, muta, salama jne), jotka mukavasti lisäsivät maustetta peliin. Peli näyttää tosi hyvältä ja pyörii tosi tasaisesti 60 fps:n tasossa vaikka ruudulla olisi kymmenittäin vihuja ja efektit lentelisivät pitkin kenttää. Tosi kiva uusi tuttavuus ja ehdottomasti yksi tämän vuoden parhaimmista peleistä.

Kiitettävä 4/5