Gunstar Super Heroes (2005)

This GBA sequel to Gunstar Heroes (review) checks some of the same boxes as that oustanding predecessor. It’s got the fast-paced and explosive action, some of the same flashy style and varied encounter design ideas, and so on.

It should be a recipe for greater success, but it straight-up rehashes a whole lot of the exact same level and encounter ideas from the first game while feeling like a step back in several ways.

Unsurprisingly for a GBA game, the sound and visuals are not quite as good, and that was a key part of why the first game felt so amazing. This kind of action feels a bit cramped at the system’s tiny screen size. Mechanically, the first game’s cool main gimmick of mixing weapons is totally gone, and melee options felt generally worse to me.

What it does add is a few little levels that mix up the gameplay, sadly usually for the worse. One early one for example has you roaming around a rotating level collecting baby chickens (?) to take back to the entrance, as monsters lunge at you and send the chickens back to their starting place. It’s really annoying, awkward, and out of place. The original game had some different little sections too, but I definitely enjoyed those more on average.

But when it’s doing Gunstar Heroes stuff, it’s still fun, even if it feels like a weakened echo of the game that came before. It almost feels more like an odd remake/reboot or a tribute to the first game, which is okay but a bit disappointing—I feel I would have been better off just replaying that. I would not call this essential, but it’s reasonably impressive for the GBA. Just go for the much better Treasure GBA game Astro Boy: Omega Factor before picking this up, or some of their more well-known titles.

Advance Guardian Heroesin jälkeen Treasure teki toisenkin jatko-osan klassikkopelilleen. Gunstar Super Heroes (tai Gunstar Future Heroes meille eteenpäin katsoville eurooppalaisille) tarjoaa samankaltaisen kokemuksen kuin alkuperäinenkin Gunstar Heroes: todella toiminnantäytteisen run 'n' gun -pläjäyksen, joka pitää nähdä ymmärtääkseen menon hulluuden. Itseasiassa Gunstar Super Heroes on niin lähellä alkuperäistä kenttien ja bossien puolesta, että se muistuttaa melkein remakea.

Mikä sitten on muttunut? Ensimmäisen pelin hauska aseiden yhdistelymekaniikka on harmillisesti pois, ja tilalla ovat ennaltamäärätyt aseet, näiden tuhoa kylvävät erikoisiskut sekä liikkumisen ja tähtäämisen saumattomampi vuorottelu. Tätä myötä pelin pelattavuus on entistä sulavampaa, mutta aseyhdistelmien karsinta on tylsähkö veto. Myös tarinalla on nyt isompi osuus, joskaan kummoista kerrottavaa ei pelillä ole. Käsikonsolipelinä myös co-op on pudonnut matkasta.

Pelin grafiikat ovat todella vakuuttavat alustan huomioon ottaen, ja toiminnan määrä ruudulla on huikea. Audiopuoli ja musiikit tukevat toimintaa hyvin, vaikkei soundtrackiltä oikein kappaleita erotukaan. Vaikeusastekin tarjoaa sopivasti haastetta (ja vaikeusvaihtoehtoja). Kenttäsuunnittelu on pääosin hyvää, mutta muutama hölmö tai heikko osiokin on päätynyt mukaan.

Gunstar Super Heroes on todella hyvä toimintapeli. Sillä oli isot saappaat täytettävänä, ja mielestäni se täyttää ne hyvin. Harmillisesti Treasure on vaipunut hiljaiseloon, joten tuskin näemme olisiko kolmannella Gunstarilla isoin kengänkoko.