Alan Wake (2010)

Alan Waken ensituleminen ei osunut kymmenen vuotta sitten omaan makuhermooni ja sen pelaaminen jäi pariin ensimmäiseen tuntiin. Välttelin myös pelin pelaamista, koska en yleensäkään uskalla katsoa tai pelata mitään hiukankaan kauhuun tai pelottavampaan viittavaa. Jatko-osan hypejunan vuoksi minunkin oli pakko ottaa itseäni niskasta kiinni ja lähteä paikkaamaan tämä ammottava aukko Remedy-sivistyksestä.

Peli kertoo tarinan Alan Wakesta, huippukirjailijasta, joka on kärsinyt jo pidemmän aikaa ns. "writer's blockista". Alan saapuu pelin alussa vaimonsa kanssa Bright Fallsin pikkukylään, jossa Alanin olisi tarkoitus ottaa romanttinen irtiotto arjesta. Pian alkaa tapahtua kummia ja Alan huomaa elävänsä hänen itsensä kirjoittamassa kauhutarinassa, jonka kirjoittamista hän ei kuitenkaan itse muista. Alussa tarinan koukuttavana elementtinä on sen tietty mysteeri ja epätietoisuus mikä on totta ja mikä ei. Tarinaa viedään hyvällä tahdilla eteenpäin tv-sarjan tyylillä omissa episodeissaan ja homma menee koko ajan loppua kohden mielenkiintoisemmaksi. Tarina saa arvoisensa lopun, mutta jättää kuitenkin homman auki niin että jatko-osaa olisi voinut odottaa jo aikaisemminkin. Tarina ja sen kerronta on ehdottomasti tämän pelin parhaita puolia.

Edelleenkään teema ja maailma ei ole välttämättä täysin sitä mistä itse sytyn. Jatkuva pimeys ja harmaus on hieman tylsääkin katsottavaa. Pienet valonpilkahdukset pelin aikana toki tuntuvat tämän myötä entistä paremmalta. Pelin ikä huomioiden pelin synkkyys voi olla ihan puhdas suunnitteluvalinta, jotta pelin rosoisuudet eivät tule yhtä hyvin esiin. Ja siinä on onnistuttu, sillä pääosin peli näyttää edelleen riittävän hyvältä. Alustana oli toki nyky-PC, joten grafiikat olivat varmasti kestäneet aikaa paremmin, kuin alkuperäisessä Xbox-julkaisussa.

Taistelun peruskaava on hyvin simppeli: taskulampulla armori pois ja sen jälkeen kuulaa perään. Tätä samaa kaavaa toistetaan käytännössä alusta loppuun ja erilaisia vihollisia on todella vähän. Taistelun osalta peli onkin hieman puuduttava. Monessakaan kohdassa ei tarvitsisi perusmosia edes tiputtaa, mutta oma pelityyli nojaa niin paljon kaikkien paikkojen tutkimiseen, että en vaan pysty juoksemaan vihollisten ohi. Jos taistelu olisi hieman vaihtelevampaa ja mielenkiintoisempaa, voisin kuvitella nostavani tähtiarvosanaa yhdellä. Tälläisenään itse pelaaminen ei ole mitään ihmeellistä.

Jokatapauksessa peli maistui todella hyvin ja kantoi tarinankerronnallaan koko matkan. Sinänsä olin aika onnekkaassa asemassa, että en ollut ykkösosaa aikaisemmin pelannut läpi asti, sillä sen verran tarina koukutti, että pakkohan se oli samantien jatkaa kakkososan pariin.

Hyvä 3/5

Alan Wake was a bit of a mess, its originally planned to be open world now chopped into areas put together in a linear fashion, back in a time where the word "linear" was worse than the worst sin, for some reason.

Things have changed. Linear is fine now and the game manages to keep the pace going like a champ, I had more fun with any 10 minutes of AW than in the entirety of Control. There are no repeatable sidequests, no skill points, no loot, no weapon mods, no superfluous time extending garbage. It has its focus, it does what it sets out to and then it ends... Mostly, poor Remedy couldn't catch a break back then and the sequel plans went to shit.

Until 2023 of course! I'll be playing Alan Wake 2 soon, and my deep dislike of both Quantum Break and Control makes me a bit afraid that it's not gonna click for me, but I'm too deep into the dark place to stop at this point. I watched the surprisingly engaging bright falls miniseries on youtube, and even found the couple comics out there... It doesn't fully make sense with what Control is, granted many years and changes would pass, but you can see the seed of it here and there.

I guess my main worries is that they fall back into limitations... When you make a modern shooter, it's hard to have any game verbs that get away from "Shoot".

"This is not a gun, it is a tool in a logical process of elimination."

• Alan Wake DLC: The Signal

I found this game to be an enjoyable tale, though with its clichéd story of horrors run amok and some overly predictable plot twists made the story a little cheesy and far from anything scary.

But with all the cheese, it was a fun adventure. I thought they set a mildly unsettling tone throughout but again, far from scary. Enemy designs were kind of bland and didn't help the scare factor any. Game controls are simple and offer no hassle gameplay.

With that being said, I felt the game offered too much guidance and presents little challenge. This game succeeds most in keeping players involved and never bored, there is always something to keep your attention. (I think the soundtrack was a big part of that.)

With its simplistic gamestyle and shortish story, the replay value here dwindles quickly, so enjoy while you can!

With more than 10 hours of playtime, Alan Wake takes too long in telling a story. It's not that the story is uninteresting, but the gameplay is too repetitive to keep you engrossed. There's one main mechanic to fights, and that's it - it doesn't evolve in any form whatsoever during those 10+ hours. Environments also remain mostly same throughout. You can't help but appreciate the ambience when you enter the woods for the first time - quiet spaces, shadows moving around, wind blowing through the trees, and the slow creeping in of enemies. It loses its charm when you see the same thing back-to-back for several hours.

As several folks have mentioned, the DLC feels better than the base game. It addresses the above issues by introducing new mechanics, telling a cohesive story, and wrapping everything up in about three hours.

Personal note: After backing myself into a corner during one chapter, I decided to use cheats for the rest of the story. Unlimited ammunition took the edge off of combat, but I'm not sure I would have made it to the end of the game without this enabled.

I bought this game when I heard it was being discontinued, and I'm glad I did. The concept of a horror writer trapped in his own story is absolutely brilliant, and the way the manuscript pages foretell events or provide insight into the thoughts of other characters immersed me into the story. However, the quality of the gameplay doesn't match up with the quality of the story; while there are plenty of unique puzzles and battles to conquer, the majority of the game consists of merely shining a light on enemies and then shooting them. While removing the darkness from enemies is immensely satisfying, combat got repetitive quickly, and there were some points where I would just run past enemies to reach my next destination.

If the game's plot intrigues you, I'd recommend it; that is, if you can still find a copy of it.